Mikä on amerikkalaisten vammaistenlain muutoslaki 2008 - ADAAA
Vuoden 2008 amerikkalaisten vammaislain muutoslaki (ADAAA) oli syyskuussa 2008 annettu ja 1. tammikuuta 2009 voimaan tullut laki, joka laajensi väestöä, jota pidetään vammaisten amerikkalaislain (ADA) nojalla vammaisena. ADAAA teki merkittäviä muutoksia vammaisuuden määritelmään, jolloin ADA: n nojalla suojaa hakevan henkilön on helpompi todeta, että hänellä on laissa määritelty vammaisuus.
BAKKUMINEN Vammaisten amerikkalaisten lain muutoslaki 2008 - ADAAA
Kongressi hyväksyi vuoden 2008 vammaisia koskevan amerikkalaislain muutoslain (ADAAA) vastauksena useimpiin korkeimman oikeuden päätöksiin, jotka tulkitsivat suppeasti ADA: n vammaisuuden määritelmää, mikä vaikeutti sen todistamista, että vammaisuus oli "vamma". Tämä oli johtanut siihen, että syöpä, diabetes, epilepsia, tarkkaavaisen vajaatoiminnan häiriöt, oppimisvaikeudet ja muut vammaiset henkilöt jäivät kattavuuden ulkopuolelle. Kongressi ohitti ADAAA: n pääasiallisesti korkeimman oikeuden päätökset, joiden kongressin mielestä määriteltiin liian suppeasti termi "vammaisuus". ADAAA teki useita merkittäviä muutoksia vammaisuuden määritelmään varmistaakseen, että termiä tulkitaan laajasti ja että sitä sovelletaan ilman laajaa analyysiä, jotta kaikki vammaiset voivat saada lain suojaa. Laissa määrättiin myös Yhdysvaltain tasa-arvoisen työllisyyskomission (EEOC) määräyksistä panna täytäntöön ADAAA, erityisesti kongressin toimeksiannosta "vammaisuuden" määritelmän tulkinnasta laajasti.
ADAAA säilytti ADA: n määritelmän "vammaisuudesta" "fyysiseksi tai psyykkiseksi vammaksi, joka rajoittaa merkittävästi yhtä tai useampaa suurta elämätoimintoa; tällaisen vamman kirjaa (tai aiempaa historiaa) tai pidetään vammaisena". ADAAA ja sen jälkeen muutetut EEOC-määräykset kuitenkin toteuttivat merkittävät muutokset, jotka kongressi teki näiden termien tulkinnassa. Vaikka säädökset olivat vähemmän vaivalloisia määritellessään, mitä "olennaisesti rajoitukset" tarkoittivat (niin, että "huomattavan" ei tarvinnut tarkoittaa, että arvonalentuminen oli riittävän paha, jotta voidaan suoraan estää tai vakavasti tai merkittävästi rajoittaa suuria elämätoimintoja), he myös selkiivät, että yksilön piti kuulua joko "todelliseen vammaisuuteen" tai "vammaisuustietoihin" saadakseen majoitusta. ADAAA kehotti mukauttamaan majoitusta ottamatta huomioon parantavia toimenpiteitä (kuten lääkitystä tai kuulolaitetta), lukuun ottamatta yhtä poikkeusta, jonka mukaan näkö voidaan korjata tavallisilla silmälaseilla tai piilolinsseillä. Luonteeltaan episodisen tai remissiovaurion piti pysyä vammaisena, jos se rajoittaisi merkittävästi suurta elämän aktiivisuutta aktiivisena ollessa.
